Veitsen terällä...

veitsen terällä...

Varoen, ota askel uusi,
järki huusi.
Nyt ei yhtään saa horjua,
niin romahduksen voi torjua.
Korkealla ei aina ole hyvä olla,
siellä on oltava niin tarkasti
ja hyvin varovasti,
ettei pahasti satu ja vastaan tule kova katu.
Kadulla ei ole armoa, ei sitten enää riitä tarmoa,
kun on portit sulkenut, jo liian kauaksi kulkenut.

Veitsen terällä kapealla,
ohut terä jalkain alla...
Ylöspäin ei pudonneelta käy matka,
ei enää huomiseen jatka.
Hukkaan ei elämää saa heittää,
turhaan ihmisyyttään peittää...
Kaikkihan tuon tietää, 
ettei harha-askelia voi sietää.
Niitä ei jaksa kestää,
kuinka niitä voisi estää..

Ettei liian moni parka,
olisi turhaan arka.
Elämättä elämäkin tää,
pelon vuoksi pian jää.
Veitsen terällä on oltu aina,
ei se enempää nyt mieltä paina.
Tarkkana vain täytyy olla,
neuvot ottaa vastaan suosiolla.
Ei liikaa eteen, eikä taa,
veitsenterällä voi liikahtaa.