Kiiruna.....
Kiirunan karvaiset jalat astelevat airolla,vene lipuu hiljaa,
rannalla joku on kaivolla...Kuulas syyssää,
ei käy edes tuulen vire,
minnekään ei kiire enää...
Vesi soljuu veneen kokassa,
kiirunalla on kuuraa nokassa.
Linnusta tuli ystävä hetkeksi meille,
sen emo oli lähtenyt omille teille..
Oliko kiirunasta tullut orpoparka,
kun yhtään ei se ollut arka...
Vieressä päätään se kallisteli,
meitä katseli
ja omaa eloaan mietteissään eli...
Peloton oli tuo linnunpoika,
kaveri hiljainen, ystävä oiva.
Venematkalla usealla,
se seuraa piti airolla istumalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti