Askelin..pienin..pitkään...

Kuinka kuljen...

Pienin askelin,
hitaasti kiiruhtamalla,
pitkään harppomalla,
perille asti kulkemalla...

Miettien kuinka monta askelta käyttää,
miltä askeleet näyttää?
suoraan eteenpäin, taaksepäin
vai mutkitellen näin?
Mikä on tavoite? 
Onko sitä?
Onko tehty jo aloite?
Mitä?

Ääntäkään ei kuulu,
kun joku huomaamattomasti sipsuttaen kulkee loppuun asti...
Toinen taas kolistellen, 
tömistellen,
kuuluvasti kulkien,
tynnyreitä paukutellen,
matkansa taivaltaa ja paljon huomiota osakseen myös saa...

Hiljaisuus ja rauha, 
yksinäisyys toisen onni, 
voima on...
Toinen hiljaisuudessa ja yksin on vain onneton...
Kukin matkaansa,
kun tavallaan saa kulkea,
silloin jokainen voi onnellisena silmänsä sulkea...