työn iloa...
Tuoreen mullan tuoksu,
aikaa vastaan kujanjuoksu...Jalkain alla maa ikiaikainen,
sen armoilla elää ihminen...
Kuuma kesä, sataako silloin?
Talvella, ehkä halla sadon vie, milloin?
Tulviiko vesi tuo keväällä hurja?
Onko vuosi hyvä vai todella kurja?
Huomista päivää ei voi varmasti tietää,
uhkaa ja pelkoa pakko on sietää...
Kuitenkin työlle kaikkeni annan,
ilolla suurella uhriksi kannan.
Viljavaa peltoa, kun sitten saan niittää,
sieluni, mieleni laulaa ja kiittää.
Onnea suurempaa ei olla vois,
kuin päivien päättyessä täällä nukkua pois...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti