Puuvanhus...
Lentoa kyyhkysen katselen,kujerrusta kuuntelen kyyhkyparvien...
Oksille sitten ne istuvat vanhan puun,
juuri sen, jonka takana näät täysikuun...
Oksat puun ovat hiljaa harmaantuneet,
niille pesän monet linnut on rakentaneet...
Tuulet ja myrskyt se kestänyt on,
kesän kuuman ja lumen painon...
Kevään tullen sen lehdet verhoaa ja syksyn kylmät
lehdet maahan pudottaa...
Monta vuotta puu seisonut paikoillaan on,
sen runko on vahva ja taipumaton...
Oksat sen korkealle kohoaa,
pian valkeana jälleen taas loistaa maa...
Mutta vielä puuvanhus odottaa,
pian uusi kaunis kevät jälleen koittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti