lauantai 4. lokakuuta 2014

Keidas...

 Keitaalle...

Tuoksuva hedelmätarha,
ei se olekaan kangastus tai harha.
Keidas keskellä erämaata,
sinne armaasi sä saata.

Äärelle virkistävän lähdeveden,
makuihin ihaniin hunajan ja meden...
Auringonpaisteeseen ihanaan kesään,
yhteiseen omaan onnenpesään.

Tarhassa kasvaa ruusua ja liljaa,
vierellä käy armas hymyillen hiljaa.
Nektari makea virtaavi siellä,
sinne, kun matkaajat käy elon tiellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti