torstai 23. lokakuuta 2014

Elämän kolhuista...

Oppii rakastamaan, selviytymään...

Onnellisen ei tarvitse jaksaa hymyillä.
Rakastunutkin saa riidellä.

Ihminen, joka kerran romahtaa
ja itsensä ylös jaksaa nostaa,
on selviytyjä.
Selviytyminen riittää,
ei aina tarvitse voittajaksi ehtiä,
elämä ei ole aina rehtiä...

Kun saa kolhuja oppii elämään,
eritavoin asioita näkemään.
Kun toista lohduttaa tai itse lohdutusta saa,
oppii rakastamaan...

On hyvä nähdä kauemmaksi eteen,
mutta tärkeämpää on tehdä näin:
tehdä se mitä on juuri suoraan edessäpäin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti