sunnuntai 12. lokakuuta 2014

vaikenee, vaipuu...

virran voimaa..

Vahva on virran voima,
se vetää,tarttuu kiinni,
kuin myrskyn mylvintä soiva...
Ujeltaa ja jyrisee veden paine,
aineeton aine,
painaa pinnan alle.

Mustaksi vihreä virta jo muuttuu,
kiivaasti ankaraan sävyyn suuttuu...
Valkeina vanoina ilma kuplii ja nousee kohti pintaa,
 henkeä salpaa puristaa rintaa...

Vastaan ei uida jaksa enää,
vie mennessään, kun ei tee sille tenää..
Hurjat pyörteet virraksi laantuu,
vaahtopäät valkeat laineiksi taantuu...

Hiljaa pyörteilee suvantokohta,
virrassa kiven vierellä on lohta...
tyynessä vedessä, 
kaislikon edessä..
hitaasti taipuu,
vaikenee, pohjaan vaipuu...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti