Musta yö...

musta yö rankkana sateena,
myrskynä kasvoille lyö,
se sielua ihmisen julmasti syö... 

Ankaraa uhmaa elämää kohtaan,
turhuuden juhlaa,
se minne lie johtaa?
Lepoa, uskoa vailla,
oon vierailla mailla...

Muutoksen tuulet,
niinhän nyt luulet,
eteepäin matkamiestä vie,
vaan minne johtaa tie?

Meninkö harhaan,
teinkö kaikkeni parhaan?
Löydänkö polun uuden,
rauhan ikuisuuden...

Epäile en,
vielä hetken lepäilen,
sain rohkeutta jatkaa tätä matkaa,
sain vielä uuden tilaisuuden...

On toivoa aina, 
siis älä päätäs paina...
Taakse jää mustan yön taika,
edessä nyt on valon aika...