Pelkoa...

Pelottaako...

Pelko kuristaa ja lamaa,
aina sitä samaa...
Vapisevin käsin,
ylös nousi hädin...

Kulmain alta, nurkan takaa,
katselee salaa...
Joskus turhan tärkeä,
siinä ei lie järkeä,
Epävarmuutta näin peittää,
ivaa, pilkkaa muille heittää...

Sisimmässään piiloon siirtyy,
kauhukuvat mieleen piirtyy...
Epäröi, ei jatka kohti,
eksyksiin jo tiensä johti.
Pelkona on päivä yö,
hermostuttaa myöskin työ..

Kun pelko kuristaa rintaa,
ulkokuori vahva on vain pintaa...
Vapisevin jaloin astuu,
tuskan hiestä otsa kastuu...
Uskaltaako maanantaina?
Vai pelottaako aina?