Voiko sydämen korjata...
Sydän, sielu särkyi,hän rusensi sen kuin jäisen ruusun terälehden.
Pirstaleita, pieniä muruja,
suuria suruja...
Hän sieluni myi...
Voiko näistä pirstaleista uutta rakentaa,
vieläkö niistä enää ehjää saa?
Elin, niinkuin elin,
sydämestäin sielustani sain nyt palapelin...
Osaanko itse koota sen,
tarvitsenko avuksi toisen ihmisen?
Yhdessä ehkä onnistua voisi,
paremmaksi ihmiseksi tulevan soisi.
Rakkaus ja hellyys sydäntä korjaa,
kenestäkään ei voi tulla elämän orjaa...
Kyyneleet ehtyvät vielä kerran,
kohti huomista mennyt on jo hetken verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti