Uusi tilaisuus...
Tummissa, sameissa vesissä kuljen,
silmät tyhjyydeltä suljen...Nousen, lasken vuoristorataa,
aika kiitää kyyneleitä sataa...
Mitä kylvän, sitä korjaan,
rakastunut olen elämäni orjaan,
niin sorjaan ja norjaan...
Harmaana kelluu saastaa vednpinnalla,
se sydäntäni raastaa...
Kohti puhtaampaa,
kirkkaampaa vettä vaellan,
raskaasti askellan...
Hiljaa harmaa muta katoaa,
kristallinkirkas vesi virtaa,
helppoa on nyt matkaa,
kulkijan tietä jatkaa...
Nousen tästä vielä kerran,
kiitosta saan sen verran,
että edelleen jaksan uuteen päivään herätä,
voimani taas kerätä..
Onnen hetkiä ja katkeruutta kyllä,
on kaikilla myös yllä...
Päivä jokainen nyt uus,
on myös uusi tilaisuus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti