Muistoja...
Varjossa, alla omenapuun,herätä saa huumaavaan tuoksuun.
Auringonsäteet oksien lomasta,
lankeavat harsona maahan alas,
jossa tuntee elämästä omasta,
tämä hetki on paras...
Tuulessa kukkaset heiluvat,
edestakaisin lempeästi keinuvat..
Katse rauhassa maisemassa lepää,
kiirehdi ei turhaan enää.
Vihreä kukkiva tuossa on rinne,
kulku, kohta käy sinne..
Perhoset liitäen kukasta kukkaan siirtyvät,
näyt ihanat sieluun piirtyvät...
Kuva kaunis mieleen palaa,
muisto uutta toivoa valaa...
Se on aarre arvokkain,
jonka elämältä sain.
Mitä matkalle mukaansa voi ottaa?
Muiston voi sydämeen tallettaa
ja siellä kuljettaa...Se mukana on jokaisella retkellä,
hetkellä,
kun kaikki taakse jää
ja häviää,
se kauniina kestää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti