Sielun sirpaleita...

Ystävyys, hyvyys...

Sirpaleita, pieniä muruja,
suuria suruja,

jää jäljelle, kun sielu hajoaa...
Mitä niistä enää kokoon saa?
Rakkaus ja usko voi enää parantaa,
lempeys voimaa antaa..

Pitää korjata sielun sirpaleet,
hajonneet...
Nousta ylös valoon,
polulle ystävyyteen jaloon...
Liimata toisen ihmisen hyvyydellä,
mitata suurella rakkauden syvyydellä,
jota ei olisi luullut,
eikä ikinä kuullut edes olla olemassa,
rakastamassa,
ehjäksi asti,
keventämällä tuskien lasti..

Ystävyyden mereen,
joka tulee vielä eteen...
Kun vain jaksaa luottaa,
hyviä sanoja tuottaa..
Toiselle ihmiselle,
ystävälle ja hyvälle elämälle,
joka virheitä korjaa,
ei enää ole orjaa,
hajoamassa,
ei kuolemassa,
vaan elämässä nyt ja tässä....