Eteenpäin voi jatkaa...
Luovuttamisen tuskaa,Mikä tai kuka minä olen nyt?
Olen eteenpäin lähtenyt,
Minne nyt minua vie...
tämä aivan uusi tuntematon tie?
En enää kulje vanhaa rataa,
vaan etsin itse uutta tapaa,
jolla kulkemista voisi jatkaa,
kohti yksinäistä matkaa...
Kun kaikki on takana, ei mitään tulevaisuutta,
ei mitään niin uutta,
joka ratkaisua elämään toisi,
vaikka mielihyvin niinkin soisi...
Luovuttamisen tuska kauan kestää,
sen raastavaa tunnetta ei voi estää.
Kuinka monta kertaa,
nykyisyyttä eiliseen taas vertaa?
Miksi?
Tietenkin siksi, että luovuttamiseen on aina syy,
sitten jotenkin vain selviytyy...
eteenpäin, voi jatkaa näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti