Valhe?

Valhe...

Valkoinen valhe,
se vain suustani ulos siirtyi,
asioihin uutta näkökulmaa piirtyi...
Miksi? Ai, siksi?
En tiedä enää,
miksi en tehnyt tenää?
Vaan valheen kerroin,
ja sitä sitten häpesin moninverroin...

Luulin olevani rehellinen, aito,
että minulla on elämisen taito!
Teinkö väärin?
Tuolla teollako pisteitä vain käärin?

Nyt on aikaa miettiä, onko mitään pohjaa,
joka tekojani ohjaa?
Pieni valhe  valkoinen,
onko se niin puhtoinen?

Se suustani tuli,
valhe ihan huulilleni suli...
Se jatkoi eteenpäin,
kuulin näin...

Moni valheeni kai kuuli,
sitä todeksi ja oikeaksi luuli...
Aiheuttiko valhe suurta haittaa?
Siitä juttua vois vielä laittaa...

Ei sanottua sanaa takaisin voi saada,
nyt toivon vain,
ettei valheet maailmoja kaada.
Yritän nyt uuden kerran,
että oppisin sen verran,
valheen kiinni ottamaan,
ennenkuin se pääsee huuliltani karkaamaan...