johdatusta...

Ylämäki alamäki...

Yhtä nousua ja laskua,
harvoin ihan tasamaata on elämän polku kulkea,
sitä epäillä ei julkea?
 
Ilman pimeyttä ei valo tuntuisi niin valoisalta,
ilman raskasta ylämäkeä, ei alamäki helpottaisi väkeä,
joka tietään taivaltaa,
matkalla ystäviä kadottaa ja uusia tavoittaa...

Vailla surua ja tuskaa raastavaa,
päivässä ei olisi mitään haastavaa,
ei ilon hetkiä ja onnea ymmärtää voisi enää,
jos ei murheen alhossa olisi iltaa pimenevää..

Ilman rumuutta ei voisi olla kauneutta...
Mihin hyvyyttä vertaisi ilman pahuutta?
Miten uutta kertaisi  jos kaiken samoin nähdä voisi,
ei mitään muutosta mikään koskaan toisi...

Rakkaus voi vihaksi muuttua ja
lempeä ankarasti suuttua...
Elämän oudoissa kiemuroissa,
uskon,
aina johdatusta on mutkissa noissa..