Elämän näyttämöllä esitystä...
Melkein...suurin elkein...
Kaikille hän tahtoo näyttää,
joilla kulkee myötätuuleen,
voittavansa aina luulee...
Tuskin enää ketään kuulee,
oikeasti,
ei hän jaksa enää muuta,
kuin kaikille soittaa suuta...
Itseensä nyt täytyy luottaa,
pettymystä ei saa tuottaa..
menestykseen varmuus johtaa,
esteitäkin vaikka kohtaa...
Monta esittäjää on myös tälle,
jokapäiväiselle näytelmälle...
Joka aamu näytös toistuu,
näyttämöltä joku poistuu...
Sitten joutuu kuoroon mukaan,
siitähän ei voi jäädä kukaan...
vaikka tietäisi: se on ihan mätä!
Silloin tulee suuri hätä...
Eikö kukaan tahdo auttaa?
Mikä ohjaa tätä lauttaa,
jolla nytkin moni purjehtii,
tuskin kotisatamaan koskaan ehtii...
Ettei turhaan esitystä tätä,
kukaan väliin jätä...
Ajatellaan oikeasti,
millainen on meillä lasti?
Viimeisen kun vielä kerran,
siihen lienee hetken verran...
Onko rauhaa mielessä?
Vai onko kaikki pielessä?
Elämässä tässä,
jota ollaan elämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti