Luonnon kiertokulkua...

Ihmeiden aika...

Ihmeiden aika ei ole ohi,
vielä villinä koskissa nousee lohi.
Vielä huuhkajan huhuilun kuulen,
syvältä korvesta, 
ja luulen,
siellä kontio ylväs astelee,
kun sadekuuro metsän kastelee...

Sylissä synkän kuusikon, 
ukkometsoin soidinmenot alkaa,
siellä monta taistelevaa urosta,
nokkaa naksuttaen polkee jalkaa...

Suuri sarvipäinen hirvi tiheiköstä katselee
metsoin soidinmenoa ja hiljaa metsään vaeltelee...
Pitkät, hoikat hirven jalat, 
niitä katsomaan, kun alat,
tuntuu ettei loppua niille näy, 
pitkillä jaloillaan keveästi hirvi käy...

Korppi musta raakkuu, huutaa,
vanha kansa ennustaa,
sen huuto tietää kuolemaa..

Ketunpojat luolan suulla,
leikkii jänön lonkkaluulla,
kiertokulku aito luonnon,
näin kuuluu ollakin,
se on elämisen taito...