Kaipaus...katumus...
Kivinen, kova katu...
hiljalleen astelen,
kyynelilläin sitä kastelen,
Tuska repii rintaa,
katson kadun pintaa...
Ei nyt tunteilleni ole hintaa...
Olen hiljaa, kun kuljen,
silmät tuskaisena suljen...
Näinkö käy, kun kerran rakastuu,
eron tuskaan sydän pakahtuu...
Kuinka monta kertaa,
sua turhaan moitin,
en nyt mihinkään sua vertaa,
kun omaksein sun voitin...
nyt vielä sulle soitin...
Tahdon äänes kuulla,
ettei sun saa luulla,
että uusi olis mulla,
kun sydämeni ikuisesti on nyt sulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti