elämä on ainutlaatuinen ja...
Kun silmäni avaan aamuisin,
se on suuri ihmetyksen aihe.
Jokainen hetki elämän
on suuren seikkailun uusi vaihe.
Olkoon arkinen työ tai ajanviete,
mielessäni on usein miete.
Elämän lahja on lahjoista parhain,
sen ymmärtää voi jo varhain.
Kun toista muistaa kunnioittaa,
myös arvostuksen osakseen voittaa.
On jokaisen elämä ainutlaatuinen ja pyhä,
elämänlahjaa kohtaan on kunnioitus syvä.
Jokainen elämä on ainutlaatuinen,
joskus iloinen ja surullinen.
toisinaan vihaa ja taas rakastaa,
kaikista hetkistä kuitenkin kiittää saa.
Eniten jokainen joutuu taistelemaan elämässä,
miten osaa olla oma itsensä nyt ja tässä.
Lähdön hetki...
Kesä lämmin taakse jää,
on tullut syksyinen sää.
Nyt on lammen vesi musta ja
luonto vailla lohdutusta.
Joutsen haikeana muistaa kesää,
poikasia, omaa pesää.
Poikaset lammella aikuiseksi varttui,
niille monta kokemusta karttui.
Nyt kiiltää jäinen järven pinta,
valkoisena hohtaa joutsenen rinta.
Viimeisiä hetkiä,
ennen muuttoretkiä,
lähtöänsä kauas etelän maille,
jää lampi joutseniaan vaille.
Hiljaiseksi lampi muuttuu,
joutsenet, kun sieltä puuttuu.
Peittää lammen pintaa jää,
luonto uinuu, odotellen uutta kesää.
Levätä, että jaksaa...
Jäin tähän,
mietin nyt vähän...
En pääse eteen tai taaksepäin,
onko matkateko jätettävä näin...
Meno on pysähtynyt,
jatkamaan en pysty nyt...
Pitää voimia kerätä,
että jaksaa virkeänä herätä...
Tauko on nyt tärkeä,
jos hiukankin on järkeä...
Tarpeen tullen pysähtyä ja levätä,
turhat kiireet ja vaatimukset evätä...
Poutapilviä taivaalla katsella,
luonnon rauhassa astella...
Olla vain ja oleskella,
hiljaisuudesta nautiskella...
sitten taas jaksaa jatkaa,
elämänsä matkaa...
ylös ja alas elämässä...
Elämän karusellissa joskus menee liian vauhdikkaasti,
silloin ei pääse kotiin asti...
Pyörälle menee pää,
silloin kyydistä jälkeen jää...
Keinuu ylös ja alas,
on joskus köyhä tai rikas,
vihamies tai rakas...
Aamulla on ihmisten joukossa,
illalla yksin pimeässä loukossa...
Vauhti hiljenee tai kiihtyy,
hetken murjottaa ja viihtyy...
Nuorena on sorea ja norja,
varttuneena satoansa korjaa...
Kerran karusellin vauhti pysähtyy,
missä sitten on syy?
Mitä itse kylvää,
sitä myöskin niittää...
Vastoinkäymisissä varmaan,
päivän näkee vain harmaan.
Jokapäivästä voi kiittää,
ja rakkautta elämässä riittää...
Päivä kerrallaan..
Joka aamu on noustava ja herättävä,
voimansa päivään kerättävä...
silmät aukaistava ja maailmaa taas katseltava...
elämän ääniä kuunneltava...
Monta uutta ihmeellistä asiaa kohdattava,
minne taas tie on johdattava...
Aamullla ei näe iltaan asti.
Onko kevyt vai raskas päivän lasti,
jonka harteillasi kannat.
Miten jaat sen?
Ystäville osan annat?
Yhdessä on helpompi taivaltaa,
ystäviltä tukea ja voimaa saa...
Illan tullen, kun silmänsä saa sulkea,
taas miettii, millainen päivä huomenna on kulkea?
Sitä ei voi vielä tietää,
epävarmuutta vain pitää sietää.
Toivoa ja johdatusta,
rohkeutta ja uskallusta...
Olla ihminen...
Omatuntoni soimaa,
mutta minussa on voimaa...
Voimaa olla oikeassa ja väärässä,
eikä se riipu tiedon määrästä.
Vaan on oltava uskallusta,
ymmärtää muutakin kuin valkea ja musta.
On osattava olla vahva ja joskus heikko,
joskus kuin enkeli tai metsän peikko...
Tehdä oikein ja myöntää virheet, jotka teen,
ilman pelkoa mennä ihmisten eteen...
Olla vain se,
joka on ihmiseksi luotu,
ihminen, jolle elämä on suotu...
ahkera ja tunnollinen,
mutta itselleenkin armollinen...
Ota kiinni jos saat...
Hän kurkistaa nurkan takaa lymyillen,
ilkikurisesti hymyillen..
Mitä taas nyt,
hän lienee tehnyt...
Villisti kiharat heilahtavat,
notkeasti lanteet keinahtavat...
Silmät sirkeästi iloisena vilkkuvat,
sinisinä tähtinä ikkuvat...
Ota kiinni jos saat,
Juoksen halki metsät maat,
lentosuukon sitten saat...
Hymykuopat on poskissa syvällä,
ollaan leikkimielellä, hassulla, hyvällä...
Ota kiinni jos saat...
