Tervehdys ja isot halit!
Mieleeni tuli muistoja lapsuudestani. Isäni "mittasi" ja poispäin sylkäisi, kun paransi sairasta. Minuakin hän käsillään mittasi vaaksanmitoilla varpaista päälakeen ja takaisin ja lopuksi sylkäisi kääntäen päänsä sivulle.Samalla hän mumisi jotain, mitä en enää muista...
Myös syyliä käytiin pesemässä pellon reunassa olevan kiven kuopassa lilluvassa sadevedessä. Kiven nimikin oli syyläkivi. en muista enää, miten syylille kävi, mutta tapahtumat ovat vielä muistoissani.
Vuodet vierivät vauhtia hurjaa,
eihän tää elämä olekaan kurjaa!
Ihoni rusinaa muistuttaa alkaa,
vielä mä liikutan kumpaakin jalkaa.
Sieluni samana on säilynyt vuodet,
mieltäni paina ei turhat huolet!
Rakkautta kun saa ja muistaa myös antaa,
jalkain alla on pehmeää santaa!
Rakkaudella uuteen päivään, joka on toivoa täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti