vastamäkeen...

Kiipeän...

jyrkkään vastamäkeen...
jalkoja polttaa, kun nousen askel askeleelta ja taitan matkaa...
on pakko jatkaa...
Hengitys höyryää ja puhallan syvään,
keuhkoja polttaa en periksi anna...
hammasta purren, en menneitä surren...
turhaan en taakkaani kanna...

Huippua kohti viimeisin voimin,
kaikin keinoin ja toimin...
En koskaan oo tuntenut tunnetta näin syvää,
mieltä hyvää...
Matkaani taitan määrääni kohti,
mutkain kautta sinne tieni mun johti!

Huipulla vihdoin on ansaittu levon hetki...
on ollut pitkä retki...