Kivet...aikojen saatossa...

 Kivet...

On aika ja sade, askelet monet,
 nuo kivet sileäksi hioneet,
Aikojen saatossa, jalkojen alla,
hitaasti astellen tai juoksemalla...

Sateessa kastellen, auringon paisteessa,
kylmässä tuulessa, kuun kajossa...
aina ne ovat siinä olleet, muistelen,
päätäni puistaen...

Kivet nuo sileät jalkojen alla,
hohtavat vienosti,
kelmeää hohdettaan ...
Vuodet on soljuneet tasaista tahtia,
ei vielä ole löytynyt sellaista mahtia...
joka kivet nuo tomuksi muuttaneet ois,
ei... eivät ne koskaan tomuksi muutu ja katoa pois...

On sukupolvet vaihtuneet, niin lyhyt on ihmisen aika...
niin kallis on jokainen elämän hetki...
tärkeä pieninkin harharetki...
Tärkeää elää on hetkessä tässä, 
ei turhaan tulevaa tai mennyttä aikaa miettimässä...

Aina ne ovat siinä olleet...
muistelen...
päätäni puistelen...
ne kivet...