Väsyneenä kulkijana
jään metsän syliin,
en tahdo mennä vieraisiin kyliin...metsässä on turvaa ja rauhaa,
siellä turhaan ei äänet pauhaa..
Tummana hellästi syliinsä ottaa,
huuhkaja siivilleen taivaalle nostaa..
sammalen pehmeä kosketus vielä,
suunnaton rauha ja onni on siellä..
polkua pientä ja kapeaa kuljen...
tyynenä metsässä silmäni suljen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti