Untako nään?

Hei,

untako nään?

Kuulen hiljaista kuisketta, se tuuliko lie?
Vaellan tietäni; minne se vie?
Monta on matkallain vaeltajaa,
joista monet on vailla toista kulkijaa!
Ymmärrys, rakkaus ei taakkana silloin,
kun yhdessä riennämme tulethan, milloin?

 Näen kultaisen pilven ja kajastavan valon,
tunnen räiskyvän rintani palon!
Kaipaus rinnalles koskaan ei häivy,
sydämein lämpö ei hukkahan läiky!

Tule vierellein olethan mulle niin armas,
eihän meille voi kohtalo olla niin karvas,
että se toisistaan meitä erottais ja
lempeä rakkautta turhaan verottais!

Ystävä olethan mulle sä aina,
en minäkään tahdo olla sulle laina,
vaan keskellä huolten ja onnenkin varmaan,
saamme toisistamme kalleimman armaan!
Yhdessä kudomme raitaa elon pirtaan,
venhomme yhteinen lipuu elon virtaan!