Juoruilua...

Juoru

Miksi minua oikein luulet?
Juoruja varmaan kyliltä kuulet?
Uskotko niitä vai minua nyt?
Tiedät itsekin, että olet erehtynyt...

Poskeni punottaa, suututtaa kovasti..
vai niin, sekö se oli, se rovasti?
Uskomatonta, ei taatusti käy...
misään ei totuutta hiventä näy...

Mistä voi tuollaista juttua kuulla?
Eihän pidä kaikkea todeksi luulla!
Kysy ensin minulta, 
niin säästyy sitten monta turhaa erhdystä sinulta! 
Nyt tuli varmasti kova hoppu,
täytyy panna juoruille piste ja loppu...

Huomenna aamun uuteen taas herään,
itsetuntoni rippeet kerään...
eilisen juorut on unholaan vaipuneet..
juoruilijat juttuihin uusiin on taipuneet..
Huokaisen, hymyilen ja kylille lähden,
turhaa on suuttua joka jutun tähden...